Merikotka

Sinitaivaalla kaarteleva merikotka on uljas lintu! Tällä linnulla on pitkät, leveät siivet, joiden kärkiväli on 2 – 2,4 metriä. Siivenkärjet harittavat ja lyhyt pyrstö on kiilamainen. Vanha merikotka on vaalea, pyrstö valkoinen ja iso nokka keltainen. Vanhat merikotkat on helppo erottaa melkein samankokoisesta maakotkasta. Nuoret merikotkat ovat tummia, usein kirjavia väriltään. 

Merikotka tekee ison risupesänsä tavallisesti kookkaan puun latvaan rauhallisella metsäalueella. Pesä on käytössä monia vuosia, jopa yli 10 vuotta, jos myrskyt eivät sitä aiemmin pudota. Pitkään käytössä olleella pesällä voi olla korkeutta monta metriä ja painoa yli tonnin. Merikotka munii 1-3 munaa etelä-Suomessa maaliskuun puolivälissä, Lapissa kuukautta myöhemmin. Munia kotka hautoo viisi viikkoa ja poikaset kasvavat pesässä kymmenen viikkoa. Merikotkat pesivät ensimmäistä kertaa 5-6 -vuotiaina ja voivat elää jopa yli 30 vuotta. 

Merikotka on tänä päivänä näkyvä petolintu kaikkialla rannikoilla ja saaristossa. Kesällä yhtä lailla kuin talvella sen voi nähdä istumassa luodolla tai kauhomassa taivaalla. Lintu pesii myös Lapin tekoaltaiden ja järvien ympäristössä. 2010-luvulla merikotka on alkanut myös levitä takaisin Järvi-Suomeen, jossa se on edellisen kerran pesinyt 1800-luvulla. On kuitenkin otaksuttavaa, että järvialueen kanta jää merialuetta harvemmaksi. Vuonna 2020 Suomen noin 500 merikotkaparista 15% pesi Lapissa ja 10% muualla sisämaassa. Esiintymisen painopiste on Saaristomerellä, jonka kanta on puolet koko Suomen merikotkista.

Merikotka on tavattoman arka pesäpaikallaan. Perinteisesti se on rakentanut risulinnansa suurien saarien sisäosiin, jossa ihmisiä liikkuu harvoin. Pelotettuna pesältään ei tämä iso lintu uskalla palata takaisin useisiin tunteihin, jolloin variksilla ja korpeilla on tilaisuutensa napata munat tai pienet poikaset pesästä. Tai viileä sää voi kylmettää poikaset hengiltä. Arkuus saattaa olla perintöä siltä ajalta, jolloin merikotkia vainottiin säälimättömästi. Viime aikoina merikotka on tullut luottavaisemmaksi, mutta keväinen häiriö voi edelleen tuhota pesinnän. 
 

Tällä hetkellä Suomen merikotkakanta on vahva eikä ole näkyvissä mitään yksittäistä tekijää, joka veisi lajin samalla tavalla sukupuuton partaalle kuin 1960-70 -luvuilla. Kuitenkin ravinnon mukana elimistöön kulkeutuvat akuutisti myrkylliset tai kasautuvat haitalliset kemikaalit ovat aina uhkana ravintoketjun huipulla olevalle lajille. Aiemmin DDT- ja PCB-yhdisteet sekä viime aikoina lyijy ovat osoittautuneet salakavaliksi vaaratekijöiksi. 

Lintuinfluenssa tappoi Suomessakin merikotkia vuosina 2016-18. Heikkokuntoisia vesilintuja saalistava merikotka voi saada tartunnan milloin virus on levinnyt meidän rannikoillemme saakka. Se voi myöskin haaskojen kautta levittää infektiota eteenpäin toisille kotkille ja muille linnuille. Tällä voi olla vaarallisia seurauksia, jos sairaus pääsisi leviämään siipikarjan kasvatusyksiköihin.  Sairautta esiintyy kuitenkin harvoin Euroopassa.

Suuret tuulipuistot aiheuttavat vuosittain merikotkille kuolemia, kun linnut lentävät pyöriviin lapoihin. Norjassa on yhdessä ainoassa tuulipuistossa kuollut liki 60 merikotkaa ja Suomessakin kuolemantapauksia todetaan vuosittain. Yhteiskuntamme tehokas maankäyttö voi vaarantaa sopivan rauhallisten pesäpaikkojen tai isojen, vahvaoksaisten pesäpuiden saatavuutta. Tässä yhteistyö kaavoittajien ja metsäviranomaisten kanssa mahdolistaa merikotkan huomioon ottamisen. 
 

Sääksisäätiö - Finnish Osprey Foundation

PL 71, 13211 Hämeenlinna
 +358 500 306904
 mahyv@outlook.com
www.saaksisaatio.fi

Sääksikeskus - Osprey Center

Pohtiolammentie 64,
32670 Kangasala
 +358 40 528 3030
 jouko.alhainen@pp.inet.fi