Petolintututkimus

Petolintujen suojelu edellyttää luotettavia tietoja kantojen pidempiaikaisesta kehityksestä. Useita vuosikymmeniä jatkuneen käytännön suojelutyön tuloksena mm sääksi, merikotka, maakotka ja muuttohaukka on saatu siivilleen. Useita on sitävastoin jouduttu siirtämään uhanalaisten ryhmään - monet näistä ovat metsissä pesiviä petolintuja.

Petolintujen kenttätöissä on mukana vuosittain noin 300 rengastajaa ja lukuisia lintuharrastajia. Luonnontieteellinen keskusmuseo vastaa petolintujen seurannasta ja tekee yhteistyötä Sääksisäätiön kanssa.   Eri petolintulajien tutkimustavoitteet ovat samankaltaisia:

• pesivän kannan vuosittainen kartoitus
• vertailukelpoinen, pitkäaikainen pesintätuloksen seuranta 
• poikasten ja erikoistapauksissa myös emolintujen rengastus
• pesäpuihin ja pesäpaikkoihin liittyvien tietojen taltiointi
• ympäristömyrkkyjen esiintymisen selvitys näytteiden perusteella
• näytteiden keräys petolinnuista
• satelliittilähettimien käyttö lintujen liikkeiden seurannassa