Merikotka

Sinitaivaalla kaarteleva merikotka on uljas lintu! Tällä linnulla on pitkät, leveät siivet, joiden kärkiväli on 2 – 2,4 metriä. Siivenkärjet harittavat ja lyhyt pyrstö on kiilamainen. Vanha merikotka on vaalea, pyrstö valkoinen ja iso nokka keltainen. Vanhat merikotkat on helppo erottaa melkein samankokoisesta maakotkasta. Nuoret merikotkat ovat tummia, usein kirjavia väriltään. 

Merikotka tekee ison risupesänsä tavallisesti kookkaan puun latvaan rauhallisella metsäalueella. Pesä on käytössä monia vuosia, jopa yli 10 vuotta, jos myrskyt eivät sitä aiemmin pudota. Pitkään käytössä olleella pesällä voi olla korkeutta monta metriä ja painoa yli tonnin. Merikotka munii 1-3 munaa etelä-Suomessa maaliskuun puolivälissä, Lapissa kuukautta myöhemmin. Munia kotka hautoo viisi viikkoa ja poikaset kasvavat pesässä kymmenen viikkoa. Merikotkat pesivät ensimmäistä kertaa 5-6 -vuotiaina ja voivat elää jopa yli 30 vuotta. 

Merikotka on tänä päivänä näkyvä petolintu kaikkialla rannikoilla ja saaristossa. Kesällä yhtä lailla kuin talvella sen voi nähdä istumassa luodolla tai kauhomassa taivaalla. Lintu pesii myös Lapin tekoaltaiden ja järvien ympäristössä. 2010-luvulla merikotka on alkanut myös levitä takaisin Järvi-Suomeen, jossa se on edellisen kerran pesinyt 1800-luvulla. On kuitenkin otaksuttavaa, että järvialueen kanta jää merialuetta harvemmaksi. Vuonna 2020 Suomen noin 500 merikotkaparista 15% pesi Lapissa ja 10% muualla sisämaassa. Esiintymisen painopiste on Saaristomerellä, jonka kanta on puolet koko Suomen merikotkista.

Merikotka on tavattoman arka pesäpaikallaan. Perinteisesti se on rakentanut risulinnansa suurien saarien sisäosiin, jossa ihmisiä liikkuu harvoin. Pelotettuna pesältään ei tämä iso lintu uskalla palata takaisin useisiin tunteihin, jolloin variksilla ja korpeilla on tilaisuutensa napata munat tai pienet poikaset pesästä. Tai viileä sää voi kylmettää poikaset hengiltä. Arkuus saattaa olla perintöä siltä ajalta, jolloin merikotkia vainottiin säälimättömästi. Viime aikoina merikotka on tullut luottavaisemmaksi, mutta keväinen häiriö voi edelleen tuhota pesinnän. 
 

Suomessa pesivien merikotkien parimääristä, pesimämenestyksestä ja poikastuotosta on kerätty arvokas aikasarja 1970-luvulta alkaen. Merikotkan nousu aallonpohjasta Suomen ehkä näkyvimmäksi petolinnuksi on hyvin dokumentoitu. Tämä on ollut mahdollista vuodesta toiseen jatkuvalla sinnikkäällä työllä, jota on helpottanut kotkien pesäpaikkauskollisuus. Merikotka saattaa pesiä jopa toistakymmentä vuotta samassa pesässä. Uusien pesien ja vaihtopesien löytämisessä saadaan usein apua paikallisilta asukkailta. Voidaan arvioida, että Suomen merikotkien pesistä noin 90% on vuosittaisessa seurannassa. Pesiin kiivetään sekä poikaset rengastetaan ja mitataan, niistä otetaan myös näytteitä. Osa pesistä on niin korkealla ja vaikeassa latvassa, että niiden pesimätulos tarkastetaan droonin avulla. 

Merikotka on valittu HELCOM:n (Itämeren suojelukomissio) indikaattorilajiksi, jonka tilanteen seurantaan jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. HELCOM seuraa erityisesti onnistuneiden pesintöjen osuutta ja poikasmäärän suhdetta parimäärään, sillä näissä tapahtuvat muutokset tai alueelliset erot kuvaavat ravintoverkossa tapahtuvia muutoksia. 
 

Sääksisäätiö - Finnish Osprey Foundation

PL 71, 13211 Hämeenlinna
 +358 500 306904
 mahyv@outlook.com
www.saaksisaatio.fi

Sääksikeskus - Osprey Center

Pohtiolammentie 64,
32670 Kangasala
 +358 40 528 3030
 jouko.alhainen@pp.inet.fi