Merikotka

Sinitaivaalla kaarteleva merikotka on uljas lintu! Tällä linnulla on pitkät, leveät siivet, joiden kärkiväli on 2 – 2,4 metriä. Siivenkärjet harittavat ja lyhyt pyrstö on kiilamainen. Vanha merikotka on vaalea, pyrstö valkoinen ja iso nokka keltainen. Vanhat merikotkat on helppo erottaa melkein samankokoisesta maakotkasta. Nuoret merikotkat ovat tummia, usein kirjavia väriltään. 

Merikotka tekee ison risupesänsä tavallisesti kookkaan puun latvaan rauhallisella metsäalueella. Pesä on käytössä monia vuosia, jopa yli 10 vuotta, jos myrskyt eivät sitä aiemmin pudota. Pitkään käytössä olleella pesällä voi olla korkeutta monta metriä ja painoa yli tonnin. Merikotka munii 1-3 munaa etelä-Suomessa maaliskuun puolivälissä, Lapissa kuukautta myöhemmin. Munia kotka hautoo viisi viikkoa ja poikaset kasvavat pesässä kymmenen viikkoa. Merikotkat pesivät ensimmäistä kertaa 5-6 -vuotiaina ja voivat elää jopa yli 30 vuotta. 

Merikotka on tänä päivänä näkyvä petolintu kaikkialla rannikoilla ja saaristossa. Kesällä yhtä lailla kuin talvella sen voi nähdä istumassa luodolla tai kauhomassa taivaalla. Lintu pesii myös Lapin tekoaltaiden ja järvien ympäristössä. 2010-luvulla merikotka on alkanut myös levitä takaisin Järvi-Suomeen, jossa se on edellisen kerran pesinyt 1800-luvulla. On kuitenkin otaksuttavaa, että järvialueen kanta jää merialuetta harvemmaksi. Vuonna 2020 Suomen noin 500 merikotkaparista 15% pesi Lapissa ja 10% muualla sisämaassa. Esiintymisen painopiste on Saaristomerellä, jonka kanta on puolet koko Suomen merikotkista.

Merikotka on tavattoman arka pesäpaikallaan. Perinteisesti se on rakentanut risulinnansa suurien saarien sisäosiin, jossa ihmisiä liikkuu harvoin. Pelotettuna pesältään ei tämä iso lintu uskalla palata takaisin useisiin tunteihin, jolloin variksilla ja korpeilla on tilaisuutensa napata munat tai pienet poikaset pesästä. Tai viileä sää voi kylmettää poikaset hengiltä. Arkuus saattaa olla perintöä siltä ajalta, jolloin merikotkia vainottiin säälimättömästi. Viime aikoina merikotka on tullut luottavaisemmaksi, mutta keväinen häiriö voi edelleen tuhota pesinnän. 
 

Itämeren ravintoketjujen huipulla komeilee hienoja petoja kuten merikotka ja halli. Saalistajana merikotka on opportunisti: sille kelpaa kala ja lintu, myös nisäkkäät, jos onnistuu niitä saamaan kiinni. Rannikolla ja järvillä kalat ovat tärkeintä ravintoa. Matalaan veteen nousevat hauet, säynävät, lahnat ja muut särkikalat ovat tavallista saalista. 

Vaikutus saaristolinnustoon. Ulkosaaristossa linnut muodostavat pääosan ravinnosta, sillä syvissä vesissä kotkan on vaikea kalastaa. Vaikka iso ja kömpelö, on merikotka taitava lintujen saalistaja käyttäen hyväksi yllätystä ja väsytystä. Kesällä vesilintujen ja lokkien poikaset joutuvat usein saaliiksi. Merikotka on oppinut myös käyttämään hyväkseen alkukeväällä harmaahylkeiden kuutteja sekä kesällä merimetsoja ja valkoposkihanhia. Vaikutukset ulkosaariston linnustoon, varsinkin haahkaan, ovat olleet selviä. Sisempänä saaristossa merikotkat syövät enemmän kalaa ja lintuihin kohdistuva saalistuspaine jakaantuu useamman lajin osalle. Siellä saalislajeille on myös tarjolla enemmän suojaa kuin ulkosaariston paljailla luodoilla.

Haahka ja merikotka. Merensaaristossa haahka on tärkein merikotkan saalislajeista. Kun Itämeren ympäristömyrkyt olivat melkein hävittäneet merikotkat ja samanaikaisesti rehevöityneessä meressä kasvoi paljon sinisimpukkaa, lisääntyi haahkakanta 1990-luvulla ulkosaaristossa 5-10 -kertaiseksi verrattuna 1950- tai 1960-lukuun. Merikotkan palattua takaisin ovat useat tekijät romahduttaneet vuorostaan haahkan ulkosaaristossa: merikotkan lisääntynyt saalistus, sinsimpukan väheneminen haahkan talvehtimisalueilla etelä-Itämerellä, leutojen talvien heikentämät sinisimpukat täällä kotimaassa ja uusien vieraspetojen (minkki, supikoira) saapuminen saaristoon. Haahka on sopeutunut merikotkan tuloon siirtymällä väli- ja sisäsaaristoon, jossa pesivillä naarailla ja poikueilla on enemmän suojaa. Mutta siellä vieraspetojen vaikutus on tuntuvampi kuin ulkosaaristossa.

Haaskat ylläpitävät merikotkia. Olisiko nyt tarpeellista suojella haahkaa merikotkan sijaan? Merikotkan lisääntynyttä saalistuspainetta olisi luontevaa pienentää siten, että palautetaan merikotkien talvinen toimeentulo lähemmäs luonnollista tilannetta. Tämä saisi kotkat muuttamaan talveksi pois ja lisäisi niiden talvikuolleisuutta. Tätä varten tulee lopettaa talviaikaiset haaskat tai ainakin vähentää niitä (tuotantoeläinhaaskat, hirvieläinten metsästyksen teurasjätteet, roskakalakasat jäällä). Haaskat voi myös tehdä sellaisiksi, että kotkat eivät pääse niihin käsiksi.  Lisäksi saariston vieraspetoja, minkkiä ja supikoiraa kurittamalla annetaan kaikille linnuille paremmat pesimismahdollisuudet.

Sääksisäätiö - Finnish Osprey Foundation

PL 71, 13211 Hämeenlinna
 +358 500 306904
 mahyv@outlook.com
www.saaksisaatio.fi

Sääksikeskus - Osprey Center

Pohtiolammentie 64,
32670 Kangasala
 +358 40 528 3030
 jouko.alhainen@pp.inet.fi