Petolintujen pesäpaikat

Monesti ihmiset tapaavat luonnossa liikkuessaan petolintuja ja löytävät myös niiden pesiä. Esimerkiksi sääksen- ja merikotkan pesistä tulee säätiölle vuosittain ilmoituksia. Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämä petolintuseuranta@luomus.fi vastaa ilmoituksiin ja tekee yhteistyötä linturengastajien kanssa.

Suurten petolintujen kuten sääksen, merikotkan ja maakotkan ilmoitettu pesäpuu tarkistetaan paikallisen petolintuasiantuntijan toimesta. Metsähallituksen luontopalvelujen vastuulla on mm tunturihaukan, muuttohaukan sekä Lapin maa- ja merikotkien seuranta.

Sääksenpesät on rekisteröity Luomuksessa vuodesta 1971 alkaen ja valtuutetut rengastajat seuraavat pesimiskelpoisten pesäpuiden tilannetta. Pesäpuut merkitään myös rauhoitustaululla. Sääksen pesäpuu on rauhoitettu ilman rauhoitustauluakin, mutta taulu auttaa tunnistamaan ja säilyttämään pesäpuun, jos pesä on välillä pudonnut. 

Rauhoituskyltti kertoo pesän olevan seurannassa, mutta kyltti ei välttämättä näy joka suunnasta. Kyltti voi myös puuttua, vaikka pesä olisikin tiedossa. Asuttua pesäpuuta ei kuitenkaan kannata lähestyä vain kyltin toteamiseksi, sillä pesintä voi häiriintyä. Varminta on ilmoittaa sääksenpesästä petolintuseurantaan. Kerro pesäpuun tarkka sijainti, jotta sääksirengastaja voidaan ohjata paikalle. Mainitse myös löytöpäivämäärä, havaintosi pesästä ja yhteystietosi. 

Sääksisäätiö - Finnish Osprey Foundation

PL 71, 13211 Hämeenlinna
 +358 500 306904
 mahyv@outlook.com
www.saaksisaatio.fi

Sääksikeskus - Osprey Center

Pohtiolammentie 64,
32670 Kangasala
 +358 40 528 3030
 jouko.alhainen@pp.inet.fi