Sinitaivaalla kaarteleva merikotka on uljas lintu! Tällä linnulla on pitkät, leveät siivet, joiden kärkiväli on 2 – 2,4 metriä. Siivenkärjet harittavat ja lyhyt pyrstö on kiilamainen. Vanha merikotka on vaalea, pyrstö valkoinen ja iso nokka keltainen. Vanhat merikotkat on helppo erottaa melkein samankokoisesta maakotkasta. Nuoret merikotkat ovat tummia, usein kirjavia väriltään.
Suuri lintu nousee hitain siiveniskuin taivaalle. Auringon valossa erottuu valkoinen pyrstö ja keltaisena välkkyvä nokka. Merikotka kantaa isoa kalaa, ottaa vähän korkeutta ja lähtee menemään. Kiukkuinen kalalokki kiihdyttää kailottaen kotkan perään. Määrätietoisin siivenlyönnein kotka häipyy saaren taakse näkymättömiin. Tapahtuma on nopeasti ohi. Merikotka on arka lintu ja vain harvoin sitä pääsee näkemään läheltä, vielä harvemmin saalistamassa.
Jossakin siellä, ehkä kilometrien päässä on merikotkan suuri risulinna männyn latvassa. Pesä voi olla käytössä jopa yli 10 vuotta, jos myrskyt eivät sitä aiemmin pudota. Siellä kotkapari kasvattaa 1-3 poikasta, jotka keskikesän aikaan lähtevät kokeilemaan siipiään. Nuoret merikotkat ovat viisi ensimmäistä elinvuottaan tummia ja kirjavia, kunnes saavuttavat pesimäiän ja saavat valkoisen pyrstön.
Nykyään merikotka on näkyvä petolintu kaikkialla rannikoilla ja saaristoissa, ja sen voi nähdä myös sisämaan järviseuduilla ja Lapissa. Mutta näin ei ole aina ollut. Merikotka oli kuolemassa sukupuuttoon Itämeren rannoilta 1960-70 -luvuilla. Sen pelastaminen on luonnonsuojelun suuria saavutuksia, jossa vapaaehtoistyöllä on ollut suuri merkitys. Ravintoketjun huipulla olevana petona merikotka on yksi Itämeren tilan seurantalajeja, jonka pesintää seurataan tarkasti. Tänä päivänä Sääksisäätiön merikotkatyöryhmä ohjaa ja koordinoi merikotkan suojelua, seurantaa ja tutkimusta, jossa on mukana yli sata lintuharrastajaa eri puolilla maata.
Artikkeleiden kuvat: Hannu Vainiopekka
Merikotkien suojelu ja kannan kehityksen seuranta on vapaaehtoistoimintaa, jossa luonnonharrastajien, tavallisten ihmisten ja tutkijoiden havainnot ovat tärkeitä. Ota rohkeasti yhteyttä ja kerro kiinnostavista havainnoistasi!
Luonnontieteellinen keskusmuseo ylläpitää tietokantaa merikotkan pesinnästä, jota Sääksisäätiön merikotkatyö-ryhmä päivittää vuosittain havainnoilla ja pesätarkastuksilla. Jos sinä tunnet merikotkan pesän tai tiedät niiden vakituisen oleskelualueen, ilmoita havainnostasi merikotkatyöryhmälle. Voit tehdä ilmoituksen luottamuksellisesti tähän osoitteeseen: merikotka@saaksisaatio.fi. Voit myös olla yhteydessä suoraan merikotkatyöryhmän jäseniin.
Alueen merikotkia seuraava pesätarkastaja on tarvittaessa sinuun yhteydessä, jos niin haluat. Merikotkatyöryhmälle voi ilmoittaa esim. maastosta löytyneestä loukkaantuneesta, kuolleesta merikotkasta tai niiden renkaista. Kuolleet merikotkat tulee lähettää Ruokavirastoon Ouluun. Matkahuolto toimittaa paketin maksutta perille. On tärkeää liittää mukaan tiedot linnun löytöpaikasta, ajankohdasta ja löytäjästä (linkki).
Sääksisäätiön merikotkatyöryhmään kuuluvat seuraavat henkilöt:
Vuosikymmenien kuluessa merikotkatyöryhmälle on tullut vakiintunut tehtävä antaa asiantuntijalausuntoja kaavoitusta, rakentamista, metsänkäsittelyä ym. koskevissa kysymyksissä, milloin nämä sivuavat merikotkan elinpiiriä.
Luonnontieteellisen keskusmuseon Haliaeetus-tietokannassa on tiedot kaikista tunnetuista merikotkien pesistä ja pesinnöistä. Työryhmä voi perustelluista syistä luovuttaa tietokannasta tietoja rajatun alueen pesistä, näiden ympäristötiedoista tai pesintätuloksista viranomaisille, tutkijoille, kaavoittajille tai erilaisten hankkeiden suunnittelijoille. Tämä edellyttää ehdotonta luottamuksellisuutta ja sopimusta siitä, että tiedot eivät joudu vääriin käsiin.
Asiantuntija-apua tai tietoja voi kysyä merikotkatyöryhmältä osoitteessa merikotka@saaksisaatio.fi
PL 71, 13211 Hämeenlinna
+358 500 306904
mahyv@outlook.com
www.saaksisaatio.fi
Pohtiolammentie 64,
32670 Kangasala
+358 40 528 3030
jouko.alhainen@pp.inet.fi
