Uutiset

• 30.08.2022

  SÄÄKSISÄÄTIÖN JUHLAT - 30 VUOTTA SUOJELUTYÖTÄ

  Luonnollinen paikka juhlia 27.8.2022 Sääksisäätiön 30-vuotista taivalta oli Kangasalla Wääksyn kartanon mailla sijaitseva Pohtiolammen sääksi- ja matkailukeskus. Se on Sääksisäätiön toiminnan kruunu, joka on saatu aikaan monien sääksen ystävien talkootyöllä ja lahjoitusvaroin.

  Sääksi laskeutuu karahkan latvaan. Kuva: Anu Turku

  

  Teksti: Jorma Yrjölä ja Juhani Koivu 
  Kuvat: Jorma Yrjölä

  Wääksyn kartanon mailla Kangasalla sijaitsevan Pohtiolammen vaiheista kertoi kartanon isäntä Jukka-Pekka Leskinen Kangasala-salissa pidetyssä juhlatilaisuudessa.

  

  Kalankasvatuksen loputtua Pohtiolammella halusimme sinne luontoarvoja edistävän toimijan, kertoi maanomistajan Wääksyn kartanon isäntä Jukka-Pekka Leskinen. Ilmakuva: Risto Mattila

  "Luontoarvot ovat olleen meille alusta asti tärkeitä ja pidän Sääksisäätiötä hyvänä yhteistyökumppanina sekä näiden arvojen edistäjänä. Onnittelen Sääksisäätiötä kyvystä yhdistää luonnonsuojelu ja kaupallinen toiminta, joka on taannut Pohtiolammen säilymisen hyvin hoidettuna ja aktiivisena luonto- ja matkailukohteena."
  Jo tuhannet kotimaiset ja ulkomaiset vierailijat ovat Pohtiolammen sääksi- ja matkailukeskuksessa tutustuneet sääksen elämään ja kuvanneet sen saalistusta kuvauskojuista.

  

  Ympäristöneuvos Juhani Koivu kertoi Sääksisäätiön 30 vuoden vaiheista ja tien raivaajista.

  Yli 30 vuotta sääksen suojelua
  Sääksisäätiön toiminta on ratkaisevasti auttanut Suomen sääksikannan elpymiseen uhanalaisesta lajista elinkelpoiseksi, jossa ratkaisevaa on ollut tekopesien rakentaminen 1970-luvulta lähtien. 
  Ensimmäinen merkittävä hanke oli Kanta-Hämeen maakuntalinnun suojeluprojekti vuonna 1986. Sen yhtenä tavoitteena oli varojen keruu Pertti Saurolan ja Juhani Koivun kirjoittaman Sääksi -kirjan omakustannetta varten ja kirjasta saadut varat käytettiin Sääksisäätiön peruspääomaksi. Oikeusministeriö hyväksyi säätiön perustamisen ja ensimmäiset säännöt 23.3.1990.
  Säätiön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin FT Juhani Lokki johtaen toimintaa 18 vuotta. Keskeisiä hankkeita olivat laajan tekopesäverkoston rakentaminen Kanta-Hämeeseen, apurahajärjestelmän käynnistäminen ja sääksikeskuksen perustaminen Kangasalle.
  Nykyisen puheenjohtajan yliopettaja, FL, Ilmari Häkkisen johdolla on käynnistetty mm. maakunnalliset suojeluhankkeet. Uusin tekniikka auttaa satelliittilintujen valjastamisessa, pesien kameraseurannassa, pesätarkastuksissa drooneilla, lukurenkaiden lisäkäytössä ja suojeluinformaation jakamisessa suurelle yleisölle.
  Säätiön toiminta on vastikään laajennettu koskemaan maamme kaikkien petolintujen suojelua. Myös yhteistyö maanomistajien ja suurten metsäyhtiöiden kanssa on saanut uusia suuntaviivoja. (Lue lisää aiheesta jutun lopussa).
  
  Sääksitutkimuksen vaiheista Linkolan ajoista nykyaikaan kertoi professori Pertti Saurola.

  Sääksitutkimuksen menetelmät kehittyneet
  Pertti Saurolan johdolla käynnistettiin vuonna 1971 koko maan kattava sääksien seurantatutkimus. Tämä tutkimus on sittemmin luonut pohjan koko sääksien lajitutkimukselle. Tutkimus jatkuu yhä. Sen kenttätöihin osallistuu vuosittain yli sata rengastajaa. Seurannassa on tällä hetkellä yli 1000 sääksireviiriä. 
  Perinteisen rengastuksen lisäksi on uusina tutkimustekniikkoina hyödynnetty mm. sääksien satelliittiseurantaa. Sen myötä on saatu aikaan huikeita tuloksia esimerkiksi lajin muuton seurannassa. Samaa on sanottava lukurenkaiden käytöstä, joka vasta nyt on saavuttamassa jalansijaa sääksien rengastuksessa. Niin ikään pienoiskopterit, droonit, ovat päätyneet jo monen sääksitutkijan työkalupakkiin. Niiden avulla voidaan nostaa lajin pesätapahtumien seuranta aivan uudelle tasolle. Myös erilaiset pesäkameraseurannat tuovat koko ajan uutta tietoa lajin käyttäytymisestä pesäpaikoilla. Näiden kaikkien uusien tutkimustekniikoiden käyttöönotto on kuitenkin kokonaan kiinni siitä, miten yksityiset harrastajat pystyvät rahoittamaan tällaisia laite- ja materiaalihankintoja. Yhteiskunnan varoja niiden hankintaan ei ole saatu euroakaan. 

  
  
  Merikotkan levittäytymisestä sisävesille kertoi Heikki Lokki Sääksisäätiön merikotkatyöryhmästä.

  Merikotka yleistyy myös sisämaassa
  Merikotkaryhmä siirtyi vastikään WWF:n siipien alta Sääksisäätiön sateenvarjon suojaan. Ikään kuin tietoisena tästä myös linnut ovat samaan aikaan vallanneet koko maan elinpiirikseen. Jokseenkin jokaisella maakunnalla on jo nykyisin oma pesivä merikotkaparinsa. Monissa sisämaan maakunnissa, kuten Pirkanmaalla, alkaa kotkilla olla jo oma vakiintunut pesivä kantansa. Lapissa sisämaakannan kehitys näyttäisi olevan vahvinta. Tämä selittynee sillä, että Norjan vahvoilta kotkaseuduilta hakeutuu yhä uusia lintuja myös Suomen pohjoisiin osiin. Yhtenä kummajaisena merikotkan asettumisessa eri seuduille Sisä-Suomeen on pidettävä kuitenkin sitä, että Suur-Saimaa ei näytä kotkia houkuttelevan. Ihmisen silmin arvioituna Saimaan vesistön pitäisi kuitenkin olla ylivertaisesti sisämaan parasta merikotkien pesimäaluetta, mutta jostain toistaiseksi selittämättömästä syystä näin ei vain näytä olevan. Merikotkakannan levittäytyminen sisämaahan on kuitenkin ollut jokseenkin verkkaista, mutta jatkunee edelleen vakaana.

  
  Kangasalan kaupunginjohtaja Oskari Auvinen korosti Pohtiolammen merkitystä luontokohteena sekä Kangasalan matkailun vetonaulana.

  
  Sääksisäätiön hallituksen puheenjohtaja Ilmari Häkkinen kertoi toiminnan laajentumisesta käsittäen nyt myös merikotkan, haukat ja pöllöt.

  
  Sääksisäätiön toimitusjohtaja Markku Hyvärinen kertoi uusista haasteista ja kiitti toimintaa tukeneita henkilöitä sekä yhteistyökumppaneita.

  
  Pohtiolammen Sääksi- ja matkailukeskuksen maistuvaa lohisoppa tarjoili vieraille Jouko Alhainen.

  
  Satelliittisääksistä ja sääksen seurannasta kertoivat Juhani Koivu (kesk.) ja Heikki Kainulainen (oik.)

  
  Ympäristöministeriön rahoittama Merikotka ja porot -selvitystyö julkaistaan syksyllä, lupasi Camilla Ekblad Turun Yliopistolta.

  
  Pöllöille sopivia pönttöjä esittelivät rengastaja Keijo Ruuskanen (vas.) ja Hannu Simola.

  
  Sääksen, merikotkan ja muiden petolintujen tunnistusta havainnollisti Ilmari Häkkinen (vas.).

  
  Sääksisäätiön tuotemyynnin tehoryhmä Sirpa Rautiainen (vas.), Jonna Viisainen ja Anu Turku.

  
  Tämä on energiataloudellinen varpuspöllön pönttö, vakuuttaa Keijo Ruuskanen (vas.) Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelälle.

  
  Turvallinen kiipeilyn mallia näytti Kim Hietikko. (Kuva: Petri Hirva) Sääksen tekopesään kapuloita tarjoili Joona Koskinen.

  
  Varpushaukat pesivät myös rakennettuhin pesäalusiin, kertoi rengastaja Tapani Kaunisto (vas.)

  
  Droonien esittely veti väkeä, kun Risto Mattila kertoi lentokokemuksistaan.

  
  Kangasalan luonto ry:stä Tuija Lahti ja Markku Välimaa kertoivat toiminnastaan.

  
  Lapin sääksistä ja pesäkameroista puhuivat Heikki Kainulainen (vas.) ja Heikki Lokki.

  
  Poikien sääksijuttuja ihmetteli Jonna Viisainen (vas.). Tarinaa iskevät Markku Hyvärinen (oik.) ja Petri Hirva (kesk.) ja Heikki Tamminen.

  
  SÄÄKSEN SUOJELUA YLI 30 VUOTTA

  Sääksisäätiön toiminta on ratkaisevasti auttanut sääksikannan elpymiseen uhanalaisesta lajista elinkelpoiseksi. Yksi merkittävä tekijä tässä on ollut tekopesien rakentaminen 1970-luvulta lähtien.

  

  Ilmari Häkkinen (vas.) ja Juhani Koivu vapauttamassa satelliittisääkseä tulevalle muuttomatkalle. Kuva: Simo Loisa

  Sääksen suojelutyö käynnistyi ikään kuin varkain jostain 1960-luvun lopuilta lähtien. Jonkin sortin lähtölaukauksena on pidettävä ensimmäisten tekopesien rakentamista syksyllä 1967. Lajisuojelun tausta- ja toteuttajaorganisaatioksi valikoitui luontevasti Kanta-Hämeen lintumiehet ry. Ensimmäinen merkittävä hanke oli Kanta-Hämeen maakuntalinnun suojeluprojekti, joka toteutettiin vuonna 1986. Sen yhtenä tavoitteena oli varojen keruu Sääksi -kirjan omakustannetta varten. Pertti Saurolan ja Juhani Koivun kirjoittama kirja valmistui ja julkaistiin vuonna 1987. 

  Sääksi -kirjasta saadut varat käytettiin Sääksisäätiön peruspääomaksi. Oikeusministeriö hyväksyi säätiön perustamisen ja ensimmäiset säännöt 23.3.1990. Vastuu sääksen lajisuojelutyöstä siirtyi perustajayhteisöltä, tuolloin jo nimensä Kanta-Hämeen lintutieteelliseksi yhdistykseksi muuttaneelta lintuyhdistykseltä säätiölle. Säätiön toiminta aktivoitui. 

  Sääksisäätiön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin FT Juhani Lokki. Hän johti säätiön toimintaa sen 18 ensimmäistä vuotta. Säätiön keskeisiä hankkeita olivat mm. laajan tekopesäverkoston rakentaminen Kanta-Hämeeseen, apurahajärjestelmän käynnistäminen ja sääksikeskuksen perustaminen Kangasalle. 

  Säätiön toisena puheenjohtajana on toiminut yliopettaja, FL, Ilmari Häkkinen. Hänen johdollaan on ansiokkaasti jatkettu jo aloitettujen kenttätöiden laajentamista siten, että mukaan ovat astuneet mm. eri maakunnalliset suojeluhankkeet. Kenttätöitä on pyritty koko ajan myös kehittämään niin, että uusin tekniikka on otettu mukaan työhön. Kuvaan ovat astuneet vahvasti satelliittilintujen valjastamiset, pesien kameraseurannat, droonin käyttö pesätarkastuksissa, lukurenkaiden käytön lisääminen ja suojeluinformaation jakaminen suurelle yleisölle. Niin ikään yhteistyö maanomistajien ja suurten metsäyhtiöiden kanssa on saanut uusia suuntaviivoja. 

  Lajisuojelun haasteet ovat kuitenkin mittavia. Ilmaston nopea lämpeneminen tuo eteen koko ajan uusia ongelmia. Yhteiskuntarakentamisen eri muodot ulottavat tuntosarvensa yhä lähemmäksi petolintujen rauhaa kaipaavia pesäpaikkoja. Maailman laajuiset energia-, terveys- ja ravinto-ongelmat syövät vääjäämättä resursseja myös petolintujen suojelulta. Säätiön työ tässä yhteyskunnallisen murroksen rajapinnassa ei tule missään tapauksessa helpottumaan. On lisäksi muistettava, että säätiön toiminta on vastikään laajennettu koskemaan maamme kaikkien petolintujen suojelua. Kakun jakajia on siis monikymmenkertainen määrä säätiön oppipoikavuosiin verrattuna. Suojelutyön varojen keruu on siis arvioitava ja järjestettävä kokonaan uudelleen.

  Kirjoittaja on Sääksisäätiön ent. pitkäaikainen toiminnanjohtaja Juhani Koivu

    Takaisin
•   Arkisto