Suomen Puunhoidon Yhdistys ry
Sääksisäätiö on yleishyödyllinen yhteisö, joka on keskittynyt petolintujen suojelun ja tutkimuksen edistämiseen. Säätiö toimii valtakunnallisesti ja sen kotipaikkana on Hämeenlinna. Säätiön hallituksessa on petolintujen asiantuntijoita ja sen alaisuudessa toimivat seuraavat työryhmät: sääksityöryhmä, merikotkatyöryhmä, haukat ja pöllöt - työryhmä ja viestintätyöryhmä. Seurannan kohteena ovat maamme 29 petolintulajia, joista puolet uhanalaisia.
Säätiö toimii kiinteässä yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) ylläpitämän Petolintuseurannan kanssa. Maassamme on petolinturengastajia yhteensä 300 eri puolilla maata ja heidän apunaan on lukuisa joukko avustajia. Monet rengastajista ovat seuranneet alueellaan petolintujen elämää vuosikymmeniä ja keränneet arvokasta tutkimustietoa, jonka perusteella tiedämme miten eri lajit selviävät muuttuvassa ympäristössä ja mitkä syyt uhkaavat tätä linnustomme aatelia.
Ikääntyvien petolinturengastajien avuksi tarvitaan paikka paikoin petolinnuista kiinnostuneita avustajia, jotka oppia saatuaan voivat hakeutua rengastajaksi ja ottaa vastuuta maastotöiden jatkuvuudesta. Useat petolinnut pesivät puissa tai kalliojyrkänteillä ja niiden poikasten rengastus on vaativa tehtävä. Turvallinen työskentely näissä paikoissa edellyttää sopivaa välineistöä ja sen hallintaa eri tilanteissa. Sääksisäätiö laati kokeneiden petolinturengastajien kanssa yhteistyössä turvaohjeen kiipeilyyn puissa ja kallioilla. Turvaohjeeseen voi tutustua oheisen linkin välityksellä https://www.saaksisaatio.fi/img/file.php?id=58408.
Arboristit ovat koulutustaustansa perusteella erikoisasemassa etsittäessä soveliaita avustajia tähän tehtävään. Jo nykyisellään joitakin arboristeja on mukana rengastustyössä ja heistä saadut kokemukset ovat lupaavia. He ovat kokeneet kiipeilyn pesille omaa ammattitaitoa kehittäväksi, tutkimusta hyödyttäväksi ja samalla myös elämykselliseksi. Avustajan tehtävät voivat olla kahdenlaisia, joko apuna tietojen kirjauksessa maassa tai kiipeämässä pesälle ja laskemalla poikaset kassissa alas rengastettavaksi. Nykyisin käytetään myös drooneja apuna selvitettäessä ennakkoon tilannetta ovatko poikaset rengastuskokoisia tai pesiä, joihin ei ole turvallista kiivetä. Rengastustyön perustava lähtökohta on myös se, että vaarallisiin paikkoihin ei mennä yksin eikä ilmoittamatta.
Arboristikoulutuksen käytännön työharjoituksiin voitaisiin hyvinkin liittää ohjattuna sääksen tekopesän rakentaminen alas pudonneen luonnonpesän tilalle, viirupöllön poikasten rengastus turvavarustuksessa ja poikasten käsittely sekä niihin liittyvä ennakkovalmistautuminen ja vaaratilanteiden ennakointi. Me petolinturengastajat olemme valmiita ottamaan kisällejä oppimaan näitä mieleenpainuvia asioita maasto-olosuhteissa. Samalla saadaan toimintaan mukaan motivoituneita avustajia ja tulevia petolinturengastajia. Me petolinturengastajat ymmärrämme hyvin, että arboristeille on suorastaan pyhä asia, ettei puuta vahingoiteta tarpeettomasti ellei sitä kaadeta. Rengastajat ovat tottuneet käyttämään puihin kiipeillessä tikkaiden lisäksi myös kaarikenkiä ja piikkikenkiä, joista jää vaurioita puuhun. Läheskään aina tikkaat eivät riitä alaoksille eikä rengastajalla ole sitä tarvittavaa köysikiipeämisen osaamista.
Käytännössä olemme havainneet, että mänty kestää vuodesta toiseen ja kuusikin lukuisia kertoja aiheutuneet vahingot. Metsänomistajat ovat suhtautuneet tähän riskiin sen hyväksyen. Tietty kun saadaan levitettyä nykyisten ja tulevien rengastajien keskuuteen tietoa ja taitoa köysien käytöstä kiipeilyssä ollaan jo edistytty. Artikkelin kuvat kertovat nykyisestä käytännöstä eri kiipeilytilanteissa, mutta sen ei tulisi olla esteenä rakentavalle yhteistyölle rengastajien ja arboristien välillä.
Lintujen rengastus on luvanvaraista toimintaa ja edellyttää Helsingin yliopiston rengastustoimiston lupaa ja tarkkaa ohjeiden noudattamista. Kyseessä on lintujen pesinnän luvallinen häirintä, joka tulee tehdä mahdollisimman lyhytaikaiseksi vaarantamatta omaa ja poikasten turvallisuutta.
Kuvamateriaalit:
1. Sääksen tekopesän rakentaminen alas pudonneen luonnonpesän tilalle. Sääksien pesintään soveliaat puut ovat varsinkin Etelä-Suomessa vähissä ja tilannetta helpottamaan on onnistuneesti rakennettu maanomistajan luvalla tekopesiä.
2. Viirupöllö puolustaa agressiivisesti poikasiaan pesäpöntöllä ja sinne onkin kiivettävä turvavarusteet päällä ja emolinnun hyökkäyksistä varoittavan avustajan läsnäollessa. Pönttöpuu on jätetty hakkuissa, mutta viirupöllö on jatkanut pesintää pöntössä.
3. Piekanat pesivät Tunturi-Lapissa vaikeapääsyisillä pahdoilla, joille on laskeuduttava kiipeilyköyden varassa. Poikasten rengastus voi tapahtua rengastajan toimesta pesällä tai avustajan laskiessa poikaset kassissa alas rengastusta varten.
4. Anna Tommolan artikkeli Helsingin sanomissa kiipeilyn mielekkyydestä on mielenkiintoista luettavaa.
19.1.2022 Ilmari Häkkinen Sääksisäätiön hallituksen puheenjohtaja
PL 71, 13211 Hämeenlinna
+358 500 306904
mahyv@outlook.com
www.saaksisaatio.fi
Pohtiolammentie 64,
32670 Kangasala
+358 40 528 3030
jouko.alhainen@pp.inet.fi
