Uutiset

  

  • Sääksi - kesämökkiläisten naapuri

     

    Kanta-Hämeen myyttinen maakuntalintu             

            

    Sääksi eli kalasääski saapui Suomen vesistöjen äärelle heti kun se mahdollistui viime jääkauden jälkeen. Kalastaja-metsästäjät tarkkailivat sääkseä ihaillen ja kunnioittaen - liikkuihan lintu ketterästi veden, maan ja ilman välillä.

    Japanissa elää uskomus, että sääksi on opettanut heidät syömään raakaa kalaa. Ikiaikainen yhteys sääksen merkityksestä suomalaisille on katkennut, mutta rajan takana, Äänisellä – juuri sieltä mistä ensimmäisiä suomalaisia on maaperällemme saapunut – on löydetty rituaalisia tietoja ihmisen ja sääksen varhaisesta suhteesta.

    Sääksi on ollut jo varhain merkittävä ihmisen seuralainen, joten sääksi todellakin ansaitsee nykyisen asemansa Kanta-Hämeen maakuntalintuna.

     

    Sääksen vaino

     

    Suomessa sääkseä on vainottu pitkään ruokakaloja syövänä haittaeläimenä ja 1800-luvun lopulla sääkselle asetettiin tapporaha. Paikallinen nimismies maksoi kussakin pitäjässä merkittävän summan sääksen ampujalle. Sääksen koivet piti toimittaa todisteeksi.

     

    Häirinnän johdosta sääkset siirtyivät vähitellen rannoilta rauhallisiin perämetsiin ja rakensivat pesänsä ikihonkien latvuksiin. Sääkset myös vähenivät voimakkaasti vainon ja myöhempinä aikoina myös ympäristömyrkkyjen johdosta. Monesta Euroopan maasta ne hävisivät samaan aikaan kokonaan.

     

    Ihmisten taholta sääkseen kohdistunut vaino kesti aina 1960-luvulle asti, jolloin sääksi rahoitettiin lailla..

    Samaan aikaan tapahtunut metsien käytön tehostuminen aikaansai sen, että pesintään sopivia ikihonkia oli laajoilla metsäalueilla entistä harvemmassa. Kolmiomittaustornit ympäri Suomen maan tulivatkin sääksien suosioon, mutta niissä sääksien pesintää monesti häirittiin

     

    1960-luvulla alettiin rakentaa korvaavia tekopesiä ja linnut hyväksyivät ne uusiksi pesäpaikoiksi. Nykyisin pääosa Kanta-Hämeen sääksistä pesii menestyksellisesti lintuharrastajien rakentamissa tekopesissä. Sääksisäätiö ohjaa keskitetysti sääksien suojelua ja esimerkiksi tekopesien rakentamista.

     

    Mökkiläisten nykyinen suosikki

     

    Sääksi on Vanajaveden valuma-alueen mökkiläisille tuttu näky. Pesiviä pareja on arviolta 70 ja pesintätulos on jo useamman vuoden ajan ollut vakaa.

     

    Uutena ilmiönä on havaittu, että uusia sääksipareja asettuu pesimään kalastusvesien äärelle rantametsiin ja saariin, joissa on säästynyt edellisten puusukupolvien tasalatvamäntyjä. Osa siemenpuumännyistäkin kasvattaa tasalatvuksen kunhan saa elää riittävän pitkään. Vastaavasti takametsien sääksenpesät näyttävät jäävän ilman asukkaita. Onko sääksi palaamassa rantapesintään kesämökkiläisten naapuriksi? Tästä on näyttöä.

     

    Mökkiläiset Vanajalla, Päijänteellä ja Pirkanmaalla ilmoittelevat runsaasti sääksihavaintoja. Sääksi on nykyään hyvin monelle kesäpaikan silmäterä - sitä odotetaan keväällä ja sen liikkeitä seurataan läpi kesän. Rengon Ilpo-satelliittisääksi on ollut Hattelmalanjärvellä kalastaessaan lintuharrastajien silmänilona jo viitenä kesänä.

     

    Sääksien lähitulevaisuus

     

    Sääksen pesinnän onnistuminen edellyttää, että touko-kesäkuussa haudonnan ja pienten poikasten aikana pesän läheisyydessä ei aiheuteta häiriötä. Veneen ohituksen sääksi vielä kestää, mutta kaikkinainen pidempiaikainen oleilu paikalla johtaa pesinnän epäonnistumiseen.

     

    Sääksisäätiölle tulee vuosittain lukuisia yhteydenottoja, joissa kerrotaan sääksenpesän sortuneen syysmyrskyissä ja ennen kevättä pitäisi saada uusi tilalle. Lähinaapurit ovat tulleet talkoisiin mukaan ja kustantaneet rakentajien matkakulut. Kanta-Hämeessä Sääksisäätiö on ottanut vastuun korvaavien pesien rakentamisesta, muualle Suomeen on välitetty tehtävä vapaaehtoiselle paikalliselle sääksirengastajalle, joka on matkakorvausta vastaan rakentanut uuden pesäalustan samaan puuhun tai lähistölle. Venekyytikin on usein tarpeen järjestää. Huolella rakennettu sääksen tekopesä kestää puussa vuosikausia.

     

    Sääksikanta saadaan pysymään siivillään myönteisellä suhtautumisella lintumaailman ammattikalastajaan, pesäpuita säästämällä tekopesiä rakentamalla ja noudattamalla pesäympäristössä kriittisenä aikana lähestymiskieltoa. Ota tarvittaessa yhteys Sääksisäätiöön – saat meiltä tietoa paitsi sääksistä niin myös muista petolinnuista.

    teksti Ilmari Häkkinen ja Sirpa Rautiainen

     

    kuva 1) Ilpo-satelliittisääksi on kerännyt tutkimustietoa liikkeistään viiden vuoden ajan. Se varttui Janakkalassa kesällä 2008 ja sai satelliitin selkäänsä pesäpaikallaan Rengossa vuonna 2014. Joka syksy se suuntaa talvilomalle Länsi-Afrikan Guineaan – matkaa kertyy 7000 km.

     

    kuva 2) Pesäpaikkojen tarkastuksessa käytetään vaikeapääsyisissä paikoissa droonea. Pälkäneen saaripesässä on kaksi lähes lentokykyistä sääksenpoikasta.

      Takaisin

Sääksisäätiö - Finnish Osprey Foundation

PL 71, 13211 Hämeenlinna
 +358 500 306904
 mahyv@outlook.com
www.saaksisaatio.fi

Sääksikeskus - Osprey Center

Pohtiolammentie 64, 32670 Kangasala
 +358 40 528 3030
 jouko.alhainen@pp.inet.fi