Sääksi (Pandion haliaetus)

 

Sääksi on lintumaailmamme ylväimpiä edustajia ja yksi maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Se on kotkien jälkeen kookkain päiväpetolintumme. Laji tunnetaan kansan keskuudessa yleensä hyvin, sillä lintu poikkeaa sekä ulkonäkönsä että tapojensa puolesta selvästi muista petolinnuistamme. Linnun nimi on osoittautunut hämmennystä herättäväksi. Varsin yleisesti kuulee linnusta käytettävän vielä sen vanhaa nimeä kalasääski. Tämä nimi viittaa kuitenkin harhaanjohtavasti hyönteismaailman edustajaan, joten on suositeltavaa käyttää lajista lyhyttä ja ytimekästä nimeä sääksi.

Sääksi käyttää ravinnokseen yksinomaan kaloja. Linnulla on omaperäinen tapa hankkia saaliinsa syöksymällä ja sukeltamalla sen kimppuun suoraan ilmasta. Sääksen saalistus on aina erilainen ja mahtava näytelmä, jota kelpaa kyllä katsella, jos saa siihen tilaisuuden. Ks. Pohtiolammella kuvatut videot:

Video 1 (5 min) Hannu Vainiopekka/2007
Video 2 (2 min 10 sec) Per Johan Næsje/2007
Video 3 (30 sec) Per Johan Næsje/2007

Saaliskalojen koko asettuu 300 gramman tienoille. Aikaisemmin sääksiä vihattiin "kalarosvoina", mutta nykyisin jokainen valistunut kalastaja antaa sääkselle kalavesien kuninkaan kiistattoman arvon. Ihmisen kannalta sääksen saaliskalat ovat lisäksi toisarvoisia: lahnanlisuja, ruutanoita, särkiä ja tuppihaukia.

Sääksi rakentaa pesänsä aina puun ylimpään latvaan, mistä on esteetön näkyvyys pesän ympäristöön. Suomessa pesäpuuksi kelpaa yleensä vain vanha ahkipetäjä järeine tasalatvoineen. Toki muukin ympäristöään korkeampi paikka kelpaa. Niinpä pesiä on löytynyt vanhoista kolmiomittaustorneista ja merimerkeistä. Pesä on linnunpesäksi uskomaton rytökasa. Se on rakennettu kuivista kelokapuloista. Pesän korkeus saattaa monivuotisessa käytössä kasvaa jopa parimetriseksi. Halkaisijaakin kertyy tavallisesti toista metriä. Sama pesä saattaa olla lintujen käytössä vuosikymmeniä.

Sääksi on Kanta-Hämeen maakuntalintu ja Valkeakosken kaupungin nimikkolintu.

Faktoja sääksestä:

  • Tieteellinen nimi: Pandion haliaetus
  • Pituus: 53-61 cm,
  • Siipien kärkiväli: 140-165 cm, naaras on koirasta kookkaampi
  • Levinneisyys Suomessa: Koko Suomen alue, mutta kanta on tiheimmillään Hämeessä.
  • Ravinto: Yksinomaan kala
  • Tunnistus: Yläpuolelta tummanruskea, päälaki valkea. Alapuolelta vaikutelma vaalea, siiventaive aina tumma; siivenkärjissä ja takareunassa tummaa kirjailua.
  • Lentokuva on sääkselle tyypillinen: lokkimaisesti vahvasti kulmaan taipuneet ja melko kuperat siivet. Siivenisku on matala ja vakaa. Liidossa kyynärsiipi on hieman koholla ja samalla käsisiipi "roikkuu". Kaartelussa siivet ovat kuperalla.  

Varsinkin etäältä sääkseä voi erehtyä luulemaan (meri)lokiksi, koska siivenkärkien harittajat ovat muita isoja petolintuja vähemmän harallaan.

  • Linnun olemukseen nähden sen äänet ovat aika vaatimattomia: yip-yip-yip. Kutsuääni on punatulkkumainen pjyp ja varoitusääni nopea kjukjukjukju. (Kuuntele)

Sääksisäätiö - Finnish Osprey Foundation

PL 71, 13211 Hämeenlinna
 +358 400 499 395
 juhanikoivu3@gmail.com
www.saaksisaatio.fi

Sääksikeskus - Osprey Center

Pohtiolammentie 64, 32670 Kangasala
 +358 40 528 3030
 jouko.alhainen@pp.inet.fi